Ei taas mennyt ihan putkeen.
Viron retki oli Meganelle rankempi kuin kyytiläisille. Akku kyykähti, takarenkaista lähti melkolailla viipaleita kun muutamassa isossa heitossa raappasivat kaaren reunaan ja lisäksi joku osa moottorin puollella sanomassa sopimustaan irti..
20150714_191059.jpg
Retki Tallinaan alkoi jo katajanokan satamassa mennä persiilleen kun Megane päätti laivajonossa yhtäkkiä ollakkin käynnistymättä releet vain napsui ja rätäji no avuliaat kanssamatkustajat tulivat hätiin ja Megane lykättiin käyntiin ja sain ajettua sen laivaan.
Epäilin että akku oikosulussa koska edellinen omistaja kertoi että oli hänellä akku hyytynyt kerran mutta luulin että johtui hänen ajamastaan pätkä ajosta, koska tähän mennessä oli auto kuitenkin itselläni toiminut moitteetta. Eräs lähipiirin Megane II teki saman tempun ihan yhtälailla yhtäkkiä ja uudella akulla ongelma poistui, joten arvelin edellisen omistajan kertomuksen ja nyt tapahtuneen perusteella että akku nyt päätti sipata.
No sunnutai päivä joten kiivas googletus laivassa päälle jotta missä Tallinnassa varaosaliike joka auki Sunnuntaina ja löysinkin sellaisen joten satamaan päästyä suunta olisi selvä.
Tallinnan päässä Megane lähtikin käyntiin vaikka olin jo varoittanut kanssa matkustajia mahdollisen lykkäys avun tarpeesta ja VikingLinen henkilökunta oli Buusterin kanssa jo asennossa valmiina..
Sitten Navigoitiin varaosaliikkeeseen ja akkukaupoille, liikkeessä oli melko suppea valikoima ja melkein voisi sanoa että jouduin ostamaan kalliin Varta Silverin akun koska mitään halpiksia ei tarjolla ollut ja valikoima muutenki pieni mutta pakko tila niin minkäs teit..
Uusi akku kiinni ja hotellille.
Seuraavana päivänä tuli lähdettyä autoilemaan ja kohteesta toiseen siirryttäessä matkalla oli moottoripyörä onnettomuus joka jumitti liikenteen pahasti ja pitkän tovin seisoimme ruuhkassa. Kun suma purkaantui rupesin eräässä risteyksessä kuuntelemaan että Meganesta kuuluu konehuoneesta kumma sirinä, mutta ajattelin että kai joku lämpösuoja on pättänyt löystyä ja rämisee.
Kotiin lähtöpäivänä hotellin pihassa kun starttasin auton kiinnitin huomion ääneen entistä enemmän jokin kumma rohina kuului mutta käynti normaali ja tasainen muuten. Eli laivaan ja Helsingistä kohti Etelä-pohjanmaata. Matkalla useaan otteeseen ääni kiinnitti huomion mutta lievä vitutus käyrän nousu tilanteesta niin annoin mennä kun ei muuten vaikuttanut auton käytökseen.
Siinä se rottelo paistattelee vielä Tallinnan auringon alla ennen laivaamista..
20150714_125057.jpg
Kolmenkulman ABC:ltä lähtiessä kuuntelin autoa käynnistäessä että pahalta kuulostaa kauhean rouskuttava käyntiääni epämääräisen rohinan kanssa. Mutta matkaan vain. Matkalla piti vielä Jalasjärven liepeillä pysähtyä P-paikalle ja mennä konepellin alle kuuntelemaan ja kyllähän se karmealta kuulostaa jakopään puolelta kuului järkyttävä rohina ja rouskutus ja manasin mielessäni että mikä meni jakopäässä vikaan kun remontin tein vai onko uusi VVT pyörä jo 1000km jälkeen rikki. No kun näin pitkälle oli auto kestänyt niin kotiin ajetaan ja niin kotiin päästiin.
Kotona tutkailin pellin alle ja kiinnitin huomion apulaitehihnan kiristimen rullaan joka oli kulunut rakkuloillle ja lisäksi kumi hiukkasia oli runkopalkin ja pesunestesäiliön putken pinnassa...
Alkaa pian mielenkiinto loppua tähän ruuvailuun kun autolla pitäisi ajaakkin ja vielä kun ei ole kunnon tiloja ja rahaa palaa taas todennäköisesti useampi euro taas... >:(